Kiirettä pitää

 Elämäni on tällä hetkellä hyvin kiireistä, mutta vain positiivisten asioiden vuoksi. Erkki on liikkunut melko kevyesti kuluneen kuukauden aikana helteiden vuoksi. Se on ollut nyt Rusinan kanssa yötä päivää laitumella ja se on tehnyt pojille hyvää. Erkki varsinkin on nyt ollut vapaidenkin jälkeen melko vetreä ja hyvällä tuulella. Niin ihanaa kun pojat viihtyvät yhdessä ulkona myös yöt. 31.7. meillä olisi koulukisat Hurmalla, jotka ovat tämän kauden ensimmäiset ja mahdollisesti myös viimeiset kisat missä startataan. Keväällä kun kuulin että kisoja järjestetään tänä vuonna, oli paljon suunnitelmia ja olin ihan varma että tästä kesästä tulee kilpakesä. Toisin kuitenkin kävi kun kesä on vaan hurahtanut ohitse ja niin myös monet kilpailut. Onneksi meillä ei ole mikään hätä ja toivottavasti kilpailuja järjestetään myös ensi kesänä ja Erkki pysyy hyvässä kunnossa.

Sitten vähän muihin kuulumisiin. Aloin kesäkuussa suunnittelemaan meidän omaan pihaan muutaman hevosen pihattoa. Talli on tarkoitus tehdä heti kun se vain on mahdollista, mutta siihen vaaditaan "hieman" suurempaa budjettia kuin muutaman hevosen pihattoon. Niinpä tein suunnitelmia, olisiko siitä noin 10 eri versiota, ja lähdettiin hakemaan rahoitus ja muut hommat kuntoon ja niin projekti nytkähti käyntiin. Tällä hetkellä pohjatyöt ovat loppusuoralla, ensikuun puolessa välissä saapuu kattotuolit, jonka jälkeen kyhätään vielä loput nopeasti kasaan. Hevosten olisi tarkoitus muuttaa tänne elokuun lopussa. Mikään luksuslukaali tästä ei ole tulossa, vaan pieni kompakti ja toivottavasti toimiva hevosten koti. Vuoden parin päästä toivottavasti voi jo vakavissaan olla pystyttämässä myös tallia, mutta tämä on jo todella hyvä alku!

Erkkiä minä arvoin ja puntaroin vaihtoehtoja hyvin pitkään, mutta olen päässyt siihen lopputulokseen, että tuon myös sen kotiin. Meille tulee jonkinnäköinen kenttä ja maneesi on lyhyen ajomatkan päässä, joten sitä pääsee kuitenkin liikuttamaan edelleen säännöllisesti. Lisäksi se, että se liikkuu enemmän kun saa valita möllöttääkö makuuhallissa vai ulkona, voi auttaa tämän hetkisen vetreyden säilymiseen. Ja noh, onhan se myös ihan mukavaa saada omakin treeniheppa tuohon muutaman kymmenen metrin päähän kotiovesta.

Olen niin innoissani enkä malttaisi odottaa pihaton valmistumista ja hevosten muuttamista! Hevoset omassa pihassa ovat olleet unelmani ihan pienestä tytöstä asti, joten samalla täyttyy varmaan suurin haaveeni mitä minulla on ollut! Tuntuu aivan uskomattomalta ja ihanalta että nyt täytyy pähkäillä mihin laitetaan ensi kesän laitumet, hevosten päivärutiineja yms.

Olen myös aloittanut opiskelut eläinten kouluttajaksi ja syksyllä koulukin alkaa rullaamaan vähän enemmän. Teen koulua etänä, joten pystyn hyvin tekemään töitä ja opiskelemaan samaan aikaan. Koulu kestää noin puolitoista vuotta ja lähipäiviä ei ollut kovin montaa tänä aikana. Syksy siis tuo tullessaan paljon tekemistä ja uusia tuulia, joita en millään malttaisi odottaa!!

Mitä on tapahtunut yli vuoden aikana?

 Kaikkihan ei tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan.. Pääsin tosiaankin liikuttamaan keväällä Erkkiä ja pidettiin treenit kohtuullisen lyhyinä, kevyinä ja ratsastin vain harvoin. Jossain vaiheessa se alkoi taas ontumaan oikeaa etujalkaa (vammajalkaa). 

Soitin ell, jonka mielestä sillä ei ole mitään vammaa ja ontuu vaan muuten. Olin keväällä jo asiasta todella ahdistunut kun en tiennyt uskoakko ensimmäistä lääkäriä joka todensi vamman olevan noin 20% vai toista jonka mielestä sillä ei ole vammaa lainkaan..
Päätin sitten viedä Erkin suoraan klinikalle. Jos vika ei olisi hankositeessä, syy varmasti löydettäisiin röntgenillä tai muulla keinolla. Ja vikahan löytyi. Hankositeestä. Noin 20% vamma, kuten ensimmäinen lääkäri oli arvioinut. 

Niinhän siinä sitten kävi, että Erkki jäi taas seisomaan. Onneksi laidunkausi lähestyi jo hyvää vauhtia, joten tuumattiin eläinlääkärin kanssa että olkoon kesän tekemättä mitään ja parannelkoon itseään.
Kun koitti laitumelle laskun aika, ajattelin että Rusinan ja Erkin on parempi mennä laumaan laitumelle vasta kun muu lauma on villit rallinsa vetänyt. Ai mitkä rallit? Suokkipojat juoksiva vaan syömään. Mutta kun Rusina ja Erkki menevät myöhemmin lauman sekaan niin ei ne niin paljoa jaksa rallitella. Ai eikö? Siitähän tuli hirmuinen rallikilpailu, hiekka pölisi ja tanner tärisi kun mun pojat meni villitsemään muun lauman. Onneksi haavereilta vältyttiin vaikka mamman piti välillä laittaa jo silmät kiinni..

Noh, kesän poika sai napottaa laitumella ja yöt tarhassa. Hän oli aika rauhallinen eikä mitään dramaattista ollut. Kunnes lopummalla kesää Erkki alkoi hengailemaan aivan yksin portilla, erillään laumasta missä se tavallisesti viihtyy. Eräs ilta olin mukana antamassa iltaruokia pojille, kun Erkki kesken syönnin alkoi kouristella.. No mitäs nyt sitten? Tätä jatkui vaikka kivennäinen turvotettiin, se söi käytännössä koko ajan eikä stressitekijöitä pitänyt juurikaan olla. Noh, jälleen lähdettiin klinikalle ja jalka kontrolliultrattiin samalla. Vamma ei ollut kadonnut ultrasta, mutta hevonen liikkui paremmin. Tähystettiin myös maha ja sieltähän löytyi kaveriksi myös vatsahaava.. Jippii! Noh, eikun Peptizole kuuria ja parantelemaan sitten jalan lisäksi vatsaakin. Muuten oltaisiin päästy jo kunnolla palauttelemaan hevosta treeniin (kun vamman sattumisesta oli kulunut noin 8kk), mutta vielä piti ottaa vatsan takia rauhallisemmin.

Vatsakuurin jälkeen alettiin hiljalleen palailemaan takaisin ratsun arkeen ja Erkki oli todella haastava, hieman epäpuhdas eikä halunnut millään varata painoaan oikealle etujalalle.

Oltiin yhteydessä klinikalle, josta saatiin ohjeeksi vaan koittaa jumpata sitä. Sitä sitten tehtiinkin ja joitain satunnaisia päiviä se oli jo vähän parempi! Jokaisen epäpuhtaan askeleen jälkeen jo mietin, onko tässä enää mitään järkeä vatsahaavan ja hankosidevamman kanssa elämisessä. Kunnes yhtenä kertana kun oli lähdössä ratsastamaan, oli vammajalkaan noussut outo patti. Varasin sitten klinikka-ajan jälleen, jopa sillä varauksella, että hevonen pitää lopettaa jos hankoside on revennyt uudestaan. Hankkari näytti kuitenkin täysin samalta edelleen?! 

Erkki siis sai edelleen säilyttää henkensä ja jatkettiin sen jumppaamista ja se pikkuhiljaa alkoi tehdä pidempiä pätkiä hyvin. Liikunta oli edelleen kevyttä ja ei läheskään jokapäiväistä. Aloin kuitenkin huomata, että aina kun kenttä oli ratsastuskelvoton ja hevonen joutui useamman päivän (tai noin kuukauden) vain oleskelemaan tarhassa, sillä alkoi kertyä niin paljon energiaa että tarharallit olivat jo aika hurjia ja se oli aina tauon jälkeen todella jäykkä aloittaa.. Erkille siis ei enää sopisi jokapäiväinen liikunta eikä myöskään epäsäännöllinen liikunta.

Sattui kuitenkin sopivasti vapautumaan Lapinjärven ratsastuskeskukselta joulukuun alusta karsinapaikka, joten sain Erkin vietyä sinne! Ja voi kun elämä on sen kanssa helpottunut. Se on rentoutunut, se on koko talven päässyt säännöllisesti liikkumaan hyvällä pohjalla ja alkanut saamaan lihasmassaa takaisin! Siitä on tullut aivan eritavalla miellyttävä ratsastaa ja ollaan saatu treenikuviotkin oikeille raiteille, joten nyt aletaan olla siinä pisteessä että päästään molemmat oikeasti tekemään töitä ja Erkki pääsee opettamaan minulle vielä syvemmin kouluratsastuksen saloja ja temppuja. Jos vielä jonain päivänä koronan väistyessä päästään kilpakentille, olisi minun tavoite siirtyä HeA luoksita VaB luokkiin Erkin kanssa. Tämä tapahtuu tietenkin mahdollisuuksien mukaan.

Nyt alkaa tuntumaan siltä, että Erkin kanssa suurimmat vastoinkäymiset on takanapäin (kopkop..) ja elämä on alkanut herran kanssa rullaamaan taas kivasti. Edelleenkään en ratsasta jokapäivä vaan pyritään tekemään töitä vain kerran viikossa rankemmin, muut kohtalaisen kevyesti rytmillä 2 päivää töitä - vapaa - 2 päivää töitä - vapaa. Aina se ei tietenkään aikataulullisesti välttämättä onnistu, mutta tämä järjestely on tällä hetkellä tuntunut Erkille kaikista toimivimmalta! 

Lisäksi Erkki sai nyt kesällä vuokraajan, joka taas helpottaa minun omaa arkeani huomattavasti! Lähiaikoina on myös tapahtumassa todella suuria juttuja, mutta niistä vähän myöhemmin!