Vähän huonompia uutisia..

Minun piti kirjoittaa tänne jo viikko sitten, mutten yksinkertaisesti ole jaksanut eikä ole ollut inspiraatiota..
Täällä on ollut nyt jonkinlainen jääkausi, missään ei pysty ratsastamaan ja joka paikassa on todella liukasta joten pojat ovat saaneet pienen talviloman. Kuitenkin Erkin loma nyt hieman venyy..

Viime viikon torstaina eli 16.1. kävin hoitamassa Rusinaa, harjailin yms ja vein ponin normaalisti tarhaan. Erkki vaan oleili tarhassa normaalisti enkä kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Ne oli leikkinyt 10 aikoihin tarhassa niiden perusleikkejä, eli ei mitään ihmeellistä. Jostain syystä minulle tuli kuitenkin tarve käydä syöttämässä Erkille vielä porkkanaa ennenkuin lähden tallilta, niinpä menimme yhden tallilaisen kanssa tarhaan hemmottelemaan Erkkiä.
Siinä sille syötin porkkanaa, katsoin että herra seisoo hassusti, mutta se nyt on täysin normaalia minun hevosilleni. Sitten se otti puolikkaan askeleen... Pääsi vain suustani "Herranjumala, tää on kolmijalkanen!". Erkki lähti kävelemään minun perässä ja näinhän se oli, ontui todella paljon oikeaa etujalkaa.. Noh, eikun jalkoja kopeloimaan ja sanoin että epäilen jänteitä tai hankkaria, sillä oli ihan vähän puristusarka hankkarin kohdalta. Eikun vaan Rusina ja Erkki sisälle karsinaan ja soittoa eläinlääkärille. Soitin yhdelle, määräsi kipulääkettä ja karsinalepoa. Enhän minä siitä tietenkään mielenrauhaa saanut joten soitin kunnalliselle eläinlääkärille, joka sitten tuli katsomaan poikaa.

Jännevammaa hän ei kovin arvellut, muttei sulkenut sen mahdollisuutta poiskaan. Kaviopaise-epäily tuli esille päälimmäiseksi (tosin minua se hieman epäilytti, sillä ontuminen alkoi niin nopeasti, sillä menin tarhaan n.1-2 tuntia riehumisen jälkeen.. Aamulla oli ollut täysin normaali). Sain mielenrauhan ja vähän toivoa siitä, että kyseessä saattaisi olla ihan vain paise. Noh, eikun kengittäjään ottamaan yhteyttä.

Kengittäjä pääsi onneksi heti perjantaina katsomaan Erkkiä! Paiseen ulostulokohtaa ei löytynyt, mutta oli hieman puristusarka anturasta. Laitettiin pojalle pehmeä pohjallinen, jotta kavionpohja nousee ylös maasta.

Viikonlopun yli jouduttiin odottelemaan eläinlääkäriä ja jalka turvotteli jonkin verran jänteiden seudulta, mutta yritin ajatella jotain pientä venähdystä tms. Kuitenkaan en saanut pahinta painajaistani, jänne -/hankkarivammaa pois mielestäni. Kuitenkin Metacamin avulla Erkki oli ihan puhdas kävellessä ja turvotus alkoi pikkuhiljaa laskemaan, joten toivo heräsi!

Maanantaina eläinlääkäri tuli raspaamaan poikia ja muita hevosia, joten ultrasi Erkin jalan samalla, jotta sain mielenrauhan. Hieman oli kannalta tullut märkää ulos (eli tod.näk. pieni paise!!), mutta ultrattiin silti. En saanut mielenrauhaa.. Noin 20% hankkarivammahan sieltä sitten löytyi.. Aivot meni oikosulkuun ja tuntui kuin kaikelta olisi hävinnyt pohja.. Miten on mahdollista?

Erkki on luonteeltaan niin eloisa ja leikkisä, että se saa nyt olla karsinalevossa vähintään 2 kuukautta, sillä ulkona se juoksee noin 110% varmuudella isossa tarhassa kavereiden kanssa sekä yksin. Väsättiin sille pienen pieni sairastarha, jossa se viihtyi parisen tuntia. Sitten se alkoi olla todella levoton, viskeli päätä ja pyörähteli aina jos viereisen tarhan ponit leikkivät. Riskejä en halua ottaa nyt ollenkaan, joten hoidan Erkin ulkoilut sitten narun päästä. Lähinnä siksi, ettei poika pääse riehumaan ja hankkari repeilemään enempää.
Meidän arki nyt siis muuttui hieman ja Rusina ja Piimä parin muun tallin hevosen kanssa vuorottelevat sisällä seurahevosena. Karsinassa Erkki on ollut todella rauhassa, ei sillä ole ollut mitään hätää ja siellä ei ole lainkaan levoton. Aamutalli sekä iltatalli kylmää Erkin jalat ja minä kylmään 1-2 kertaa päivässä ja kävelyttelen aina kuin vain mahdollista. Johanna on myös tässä apuna ja arvostan sitä niin kovasti!!

Hommasin Erkille myös heinäpallon viihdykkeeksi karsinaan. Se tajusi heti idean! Fiksu poika!

Nyt mennään siis ihan päivä kerrallaan. Olen toki joutunut valmiiksi miettimään pahinta vaihtoehtoa ja sitä, miten tahdon Erkin lopettaa jos sille tulee tarve.. Toivon todella, ettei sitä tarvitsisi päästää vielä vihreille niityille, mutta hevosen omistajana täytyy myös valmistautua pahimpaan vaikka tällä hetkellä näyttääkin ihan hyvältä!

Katsaus vuoteen 2019

Vuosi vaihtui ja samalla siirryttiin uudelle vuosikymmenelle! Sen kunniaksi vilkaistaan hieman, mitä on tapahtunut menneen vuoden aikana.
Vuosi 2019 oli osaltaan perus arjen pyörittämistä. Mukaan mahtui paljon iloja mutta myös suruja eläinten ikiuneen nukkumisenkin merkeissä.

Aloitetaan vaikka siitä, mitä tapahtui Rusinalle vuonna 2019!
Alkuvuodesta poni oli puoliylläpidossa ystävälläni ja teki myös töitä minun sekä asiakkaideni kanssa. Rusinan kanssa ei ollut mitään ihmeellistä, normaalia arkea mitä ollaan tallattu meidän kavioliiton aikana. Syksyllä meillä tuli täyteen 5 vuotta yhteistä taivalta ponin kanssa!

Kesällä käytiin ponin kanssa yhdet koulu- sekä yhdet estekisat. Kouluradalla poni hyytyi pahasti, mutta suoritti itselleen tyypillisesti, tasaisesti. Prosentteja saatiin HeB:3 radalta 61,136%. Meille ei mikään mahtitulos, mutta ihan ok kuitenkin.
Estekisoissa hypättiin myös kesällä kotikisoissa 70cm ja 80cm. 70cm luokasta napattiin 2.sija ja meillä oli tosi hauskaa molemmilla radoilla! Rusina on niin huippu kun se innostuu esteillä, silloin se menee yli ihan mistä vaan ja sitä saa käännellä todella tiukastikin. Minun koulu-esteponi!
Rusina pääsi myös Hurmalta muualle kisoihin muiden kuin minun kanssa! Poni kävi tekemässä kouluponin hommia Liperissä kaksipäiväisissä 2-tason aluejoukkuemestaruuksissa vähän extempore.. Kisoja edeltävänä iltana yhden joukkueemme jäsenen ratsu alkoi ontua, joten Rusina napattiinkin sitten mukaan! Rusina käyttäytyi hyvin koko reissun ajan, vaikka oltiinkin yön yli poissa.

Myös lopummalla kesää poni kävi ajelemassa Koljonvirralla HeB luokassa esteratsastajan kanssa ja sieltäkin hyväksytty tulos tuli. Poni on kyllä niin super kiltti ja toimii melkein joka tilanteessa!

Syksyn tullen kuitenkin ponin kuviot muuttuivat siltä osin, että puoliylläpitäjä vaihtui kun ystäväni joutui lopettamaan. Tilalle tuli asiakkaani, joka kävi aiemmin satunnaisesti Rusinalla ratsastamassa. Tänä ainaka he ovat ponin kanssa kehittyneet super paljon ja olen erittäin ylpeä molemmista, siitäkin kuinka hienosti Rusina osaa opettaa ihmisiä ratsastamaan! He käyvät kerran viikossa minun silmän alla treenaamassa.
Edelleen minäkin ponilla tottakai ratsastan ja aion ratsastaa jatkossakin niin paljon kuin ehdin! Rusina myös kesän jälkeen on päässyt kunnolla hikoilemaan useita kertoja viikossa niin minun kuin myös puoliylläpitäjän toimesta. Ponille on tehnyt todella hyvää!

Talven saapuessa Rusinan kanssa ei arki ole juurikaan muuttunut. Maastoilemaan poni on nyt enemmän päässyt puoliylläpitäjän kanssa ja he molemmat ovat siitä hommasta tykänneet ja löytäneet vakiomaastokaverin mukaan lenkeilleen. Todella hyvää vaihtelua Rusinalle kun se pääsee noin kerran viikossa tuulettumaan maastoon!

Erkin kanssa puolestaan ollaan menty hieman eteenpäin. Vuoden vaihteen jälkeen pääsin oikeastaan aloittamaan kunnolla treenailemista kun joulukuu 2018 kohotettiin hieman kuntoa hevoselle. Lähdettiin sen kanssa ihan nollilta, harjoiteltiin siirtymisiä niin, että hevonen pysyisi rentona ja pyöreänä ja muutenkin vähän Erkin pääkoppaa ollaan koko vuosi yritetty laittaa vähän enemmän järjestykseen.

Kevät treenattiin ja yhteinen sävel ja tekeminen alkoi pikkuhiljaa löytyä. Kesän alussa startattiin meidän ensimmäinen yhteinen rata ja Erkin ensimmäinen rata Suomessa. Mentiin HeB:3 kotikisoissa Hurmalla tuloksella 65,909% ja napattiin voitto!
Seuraavaksi nostettiin tasoa HeA tasolle ja käytiin muutamat startit:
Hurmalla kotikisoissa kelpo rata HeA Kenttäkilpailuohjelma n:o 6 -luokasta prosentein xx,xxx% ja luokkavoitto
Liperissä 2-tason joukkuemestaruuksissa todella jännittyneellä hevosella lauantailta HeA:2 luokasta 68,621% ja 2.sija, sunnuntailta huono rata, koska Erkki kammoksui radan An päädyssä liikuteltavia muovituoleja, joten rikkoja oli koko rata täynnä.. Kuitenkin päästiin lopputervehdykseen asti, mutta tulokseksi tuli 57,404. Kuitenkin lauantain hyvä rata ja paljon kokemusta hevoselle ja minulle yön yli reissaamisesta. Onneksi Rusina oli Erkin henkisenä tukena, paitsi ratsastuksen aikaan, sillä Erkillä ei meinannut pysyä kaikki neljä jalkaa maassa jos Rusina oli näköetäisyydellä..

Käytiin Erkin kanssa vielä kilparadalla, 1-tason kisoissa Iisalmessa, jotta sain lopettaa kauden miellyttävään rataan. Tällä kertaa Erkki näyttikin rennon puolensa radalla ja saatiin tehtyä todella siisti rata! Tulokseksi saatiin huimat 70,345% ja napattiin voitto taskuun! Todella mukava kauden lopetus ja molemmille jäi reissusta hyvä mieli. Ensi kaudella olisi tavoite päästä nostamaan tasoa ja sitä silmällä pitäen ollaan nyt treenailtukin säiden ja pohjien salliessa.

2.10. solmimme Erkin kanssa virallisesti kavioliiton, josta en voisi olla onnellisempi! Nyt minulla on kaksi parasta hevosta!
Erkki myös yllätti positiivisesti lumien tultua ja kentän ollessa ratsastuskelvoton, nimittäin pääsin ratsastamaan sillä pellolla! Vielä niin että siellä ei ollut muita hevosia, hyvä Erkki!

Näin hevosten vuosi on sujunut pääpiirteittäin! Lopputulemana kaksi hyvässä treenissä olevaa hevosta, Rusina opettaa asiakkaitani ja Erkki minua ja minä Erkkiä. Molempien kanssa on niin mukavaa tehdä töitä ja ihan vain olla kun ne molemmat ovat niin uteliaita ja tykkäävät huomiosta ja hellimisestä (etenkin herkuilla hellimisestä...). Jospa uuden vuoden tullessa blogiinkin alkaisi ilmestymään enemmän postauksia.. Aika näyttää, mitään en uskalla luvata!