Eilen menin tallille ja siivosin poikien tallin (meillä on siis Rusinalle, Piimälle ja Erkille oma puoli, poikamienboksit). Sen jälkeen ajattelin vähän harjailla ja talutella Erkkiä (niinkuin olen tässä pari kuukautta tehnytkin) ennen kuin minulla olisi töitä. Siinä herraa harjaillessa minulle tuli kuitenkin niin voimakas halu nousta satulaan, että päätin laittaa kaikki siihen tarvittavat varusteet ja kiivetä kyytiin jos siltä tuntuu. Erkki on luonteeltaan kuitenkin todella reaktiivinen, joten parin kuukauden loman (oikeastaan melkein kolmen kuukauden loman..) jälkeen selkään nousemisen turvallisuus ei aina ole itsestäänselvyys.
Menimme kentälle ja kävelytin Erkkiä maasta käsin yhden kierroksen ja se oli todella rennon oloinen, joten kiipesin kyytiin. Se tunne oli jotain sanoinkuvailemattoman ihanaa kun pääsin niin pitkän ajan jälkeen edes kävelemään sillä! Ongelmana meillä on ollut se, että kenttä oli todella kauan aivan luistinrata enkä kehdannut lähteä raahaamaan hevosta maneesille 15 min treenin takia (koska hankkari, emme voi palata huililta iian nopeasti treeniin) ja pellolle meneminen ei tuntunut hyvältä idealta senkään takia, että se on melko kuoppainen joistain kohdista enkä tahdo ottaa hankkarin suhteen mitään riskejä. Onneksi Erkki on saanut olla tarhassa kavereiden kanssa, joten se on voinut ihan hyvin.
Lunta oli tullut kentälle tosiaan jonkin verran. Otin ohjat tuntumalle ja lähdin työskentelemään käynnissä apuja läpi. Erkki oli aluksi aika huono, mutta ihmekkös tuo kun on ollut ratsastamatta niin kauan! Vähän sitä välillä kiukutti kun suoristelin sitä, mutta loppujen lopuksi sain sen aika hyväksi ja se alkoi rentona ja tyytyväisenä pärskiä. Sitten päätin ihan vain kokeilla miltä ravaaminen tuntuu.. Erkki tosiaan vamman sattumisen jälkeen ei ole lähtenyt yhtään mielellään ravaamaan vaan on yrittänyt hypätä pystyyn ja protestoinut muilla tavoilla, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Se kuitenkin lähti raviin, kyselemättä lainkaan ja kuin mitään vammaa ei olisi koskaan sattunutkaan! Olin niin onnellinen! Ravasin ehkä 10 askelta, joten sitä en tiedä oliko ravi täysin puhdasta ja miten sitä voi ratsastaa, mutta jonkinlainen parannus on tapahtunut kun se teki hyvän siirtymisen. Ravipätkän jälkeen annoin vapaat ohjat ja kävelytin Erkkiä vielä hetken ennenkun vein talliin, hoidin sen pois ja vein tarhailemaan.
Aivan huippufiilis jäi ja nyt minun tekisi mieli koko ajan vain ratsastaa sillä, mutta pakko malttaa mieleni etten lähde työstämään liikaa. Kenttäkään ei ole kyllä niin hyvä että se olisi tällä hetkellä mahdollista, mutta käyntiä voin työstää. Joka päivä en kuitenkaan ratsasta vaan vähän fiiliksen mukaan ja tunnustelen millä mielellä hevonen on. Kunhan pohjat paraneen niin pääsee pikkuhiljaa tuomaan Erkkiä takaisin treeniin, mutta aion ottaa siihen paljon aikaa kun eihän meillä kiire mihinkään ole (myöskään tämän koronaviruksen takia..). Olen vaan niin iloinen siitä, että hevoseni alkaa toipumaan ja pystyy työskentelemään oletettavasti kivuttomasti. Senkin näkee paremmin sitten kunha pääsee ravaamaan edes ympyrän verran! 10 askelta on todella vähän.. Mutta päivä kerrallaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti