Jälleen on yli vusi edellisestä postauksesta, hupsis!
Vuosi on kulunut todella nopeasti ja ollut melko kiireinen ja paljon on ehtinyt tässä ajassa tapahtua. Hevoset muuttivat kotiin kun pihatto viimein valmistui, töitä on ollut riittämiin, pari sairaslomaa sekä ostin tuossa yhden hevosenkin lisää!
Aloitetaan vaikka siitä kun hevoset saapuivat kotiin. Oli muuten jännittävä päivä!
Yhteensä hevosia tontille saapui neljä, Piimä, Piirto, Rusina sekä Erkki. Edellisessä postauksessa näköjään kirjoittelin että arvoin Erkin tänne tuomista mutta se jos joku oli hyvä ratkaisu, siitä lisää myöhemmin! '
Muistan elävästi ensimmäisen illan kun ruokin hevosia ja oltiin kaikki aivan ulapalla uudesta rutiinista, mutta nopeasti luovutin mm. hevosten kiinni pitämisen ja pojat oppivat jo muutamassa illassa syömään kaikki omista ruoka-astioistaan irti! Muutenkin pikkuhiljaa arki on lähti vain rullaamaan ja näin reilu vuosi eteenpäin en ole hetkeäkään katunut sitä että hevosia muutti meille, kertaakaan ei ole vielä ärsyttänyt lähteä niitä hoitamaan (myönnän kyllä että räntäsateessa ja kovassa pakkasessa toki viltin alla sohvalla makaaminen olisi vienyt voiton, silti en lue sitä ärsytykseksi). Arki täällä kotona on just sitä mitä toivoinkin sen olevan.
Ja tosiaan Erkki pihatossa. Siis en olisi uskonut että se näin hyvin sopeutuu, mutta niin vain sinne sujahti! Erkki kestää kylmää jopa paremmin kuin Rusina, se on vapaapäivien jälkeen vetreä eikä jäykisty edes useammasta vapaapäivästä putkeen! Tai toki hieman mutta ei läheskään samalla tavalla kuin karsinaeläjänä.
Lisäksi sen käytös on muuttunut aina vaan parempaan. Tuntuu että siitä lähtien kun se tänne muutti, on se tasoittunut ihan älyttömästi. Se seisoo TODELLA kiltisti kengityksessä ja on saanut siitä paljon kehuja (ei vaan aina ole seissyt..), varustaessa se on todella rauhallinen eikä heilu ja häslää ollenkaan ja suun muljuttamiset yms stressikäytökset varustuspaikalla seistessä on jääneet kokonaan pois. Se tulee lähes aina kaikkia moikkaamaan jotka menevät tarhaan ja minusta se vaikuttaa todella tyytyväiseltä nyt! Sen kanssa pystyy jopa maastoilemaan rauhassa!
Erkin kanssa ollaan myös treenattu enemmän tai vähemmän. Olit pidemmällä sairaslomalla vuodenvaihteessa jolloin liikutus oli todella vähäistä koska oma polveni tosiaan vääntyi ja käveleminenkin oli melko tuskaisaa.. Keväällä aktivoiduttiin hieman, käytiin maneesilla Emmin treeneissä, yhdet hallikisat Suonenjoella (ei kyllä kovin kehuttavasti menneet, Erkkiä jännitti kovin olla yksin vieraassa maneesissa joten hän vinkui ja hirnui koko radan ajan ja välillä meni aivan kuuroksi avuille jonka vuoksi muutama iso rikko) ja yhdet ulkokisat Hingunniemessä (sieltäpä sitten napattiin sinivalkoinen ruusuke kun herra malttoi kuunnella kuskia ja teki yhteistyötä eikä omia laulusooloja). Meillä oli oikein kiva draivi päällä, lastaukset yms sujui ongelmitta, minä sain BE-kortin.......
Ja koronan.... siihenpä se sitten tyssäsi, vappu meni taudin kourissa ja senkin jälkeen kuukausi jälkiväsyneenä. Kesällä sitten oli niin paljon töitä, että vaikka kuinka yritti suunnitella ei kisoihin syystä tai toisesta menty. Syitä oli irtokengät sekä pitkään vaivasi kaviopaise joka ei millään meinannut tulla ulos ja meille tuli kuukauden treenitauko.. Kesä vain hurahti ohi ja syksy ja syksyn kiireet saapui eli niin se vain tämäkin kausi meni ohi vaikka hyvin aloitettiin! Ehkä sitten ensi kaudella, toivotaan että pysytään terveinä ja hyvissä voimissa.
Rusinallekin kuuluu oikein hyvää. Se on jatkanut Sonjan kanssa touhuamista sekä toiminut minulla tuntikäytössä pari kertaa viikossa keväästä lähtien. Vuojraajankin poni sai kun minulla ei meinaa aika riittää ihan kaikkeen valitettavasti, mutta kyllä aina kun mahdollista minäkin Puspen selkään kiipeilen! Poni on kyllä noissa tuntitöissä aivan parasta! Se kantaa kaikki ratsastajat niin turvallisesti sekä opettaa niin hienosti ratsastajia toimimaan oikein - Rusina ei varmasti tee oikein jos ratsastaja ei pyydä oikein! Se tekisi nöyrästi vaikka kärrynpyöriä varmasti jos ratsastaja osaisi sellaisia pyytää tarkoituksella tai vahingossa.
Mutta koska Rusina alkaa olla jo hieman iäkäs (ei vanha, en suostu että Rusina on koskaan vanha), päätin sitten ostaa vielä yhden hevosen jolla voin jossain vaiheessa pitää enemmänkin tunteja ja päästä itse harrastamaan esim esteratsastusta! Haluan Rusinaa hieman säästellä. Rusinaa ei saa silti sanoa vanhaksi, eihän se ole vasta kuin 18w!
Niinpä perheeseen tuli Gerrit, 7w eestinponiruuna, säkä noin 155cm.
Gerritin löysin Etelä-Suomesta ja sieltä se sitten käytiin hakemassakin. Gerrit asusteli siellä ratsastuskoulussa, jossa ongelmana oli tunneilla jumittaminen.
Meillä ei koeratsastuksessa ilmennyt ongelmia, tunsin ettei se vielä todellakaan valmis ole mutta tykkäsin siitä niin kovin että nappasin sen sieltä itselleni projektiksi! Sillä oli huonoa käytöstä varustaessa, kengittäessä sekä se jumitus ongelma ratsastaessa.
Ruuna on ollut meillä nyt kuukauden verran ja olen työskennellyt sen kanssa pääsääntöisesti itse. Se on oppinut luottamaan minuun nähdäkseni tosi hyvin ja se on varustaa ollut todella kiltti, sen pystyy loimittamaan tarhassa irti ja se sujahti laumaan tosi kivasti! Kengitys sujui myös hyvin, aikataulujen takia tehtiin etu -ja takapää eri päivinä mutta tosiaan ei ollut ongelmia, onnea on hyvä ja hyvähermoinen kengittäjä! Haluttiin tehdä mahdollisimman rennoksi koko homma kun hevosella on aikaisemmin ongelmakäytöstä ollut.
Gerrit kyllä selkeästi kertoo jos ei ole hyvin joku, yleensä lonksuttamalla hampaita (nykyään lähes aina korvat on kuitenkin hörössä eteenpäin eli pahaa se ei tarkoita), joka on toisaalta tosi hyvä asia koska siitä on helposti luettavissa jos joku tuntuu epämiellyttävältä!
.jpg)
Tällä hetkellä Gerritin kanssa ongelmia on jumiutuva selkä sekä se aristaa vähän takapolvia (oliskohan löysyyttä eteenkin oikealla?). Jatketaan treenejä pikkuhiljaa eikä tehdä mitään muuta kuin perusjumppaa ja maastoilua. Lisäksi testasin sitä kerran tunnille jossa se ei toiminut ollenkaan paitsi jos minä talutin sitä. Sillon ei mitään ongelmaan. Gerritin pitää vain oppia luottamaan enemmän uusiin ihmisiin ja ratsastajiin sekä meidän täytyy ratkoa nuo jumiutuvat ja aristavat kohdat pois päiväjärjestyksestä. Kokeillaan ensin treenejä jatkamalla maltillisesti ja jos ei muutosta ala pian tapahtua parempaan, pitää pyytää eläinlääkäri vielä katsomaan tilannetta. Minähän en eläinlääkäri ole joten löysyys takapolvissa on vain arvailua. Se ei ole ontunut meillä ollessaan eikä edellisessäkään paikassa eikä kliinisessä ostotarkastuksessa ollut juurikaan huomautettavaa!
Mutta näillä jatketaan eteenpäin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti