Uusi hevonen, uudet sivut!

 Blogi elää edelleen hyvin epäaktiivista elämää. Minulla on ollut kiireitä sekä terveyshuolia, jonka takia kaikki aika menee pääasiassa eläimiin sekä töiden tekemiseen. Paljon on tammikuun jälkeen tapahtunut ja muuttunut, katsotaan pikaisesti mitä kaikkea!

Tammikuussa saapui tosiaan Reko joka sitten pääsikin jo hyvin vauhtiin tuntiratsuna, hevoset voi hyvin (paitsi Gerrit ehti käydä klinikalla josta sai terveen paperit mukaan), mutta minä en. Koko kevään minua vaivasi kammiolisälyönnit jotka on ilmeisesti melko harmittomia mutta ne vaikuttivat merkittävästi suorituskykyyni ja sitä kautta työkuntooni. Kevät siis meni vähän lääkärissä juostessa ja sairaslomalla. Toukokuussa alkoi onneksi homma jo vähän helpottamaan sopivan lääkityksen myötä! Kun teki vähemmän töitä, oli aikaa myös vähän ajatella mitä tekee sitten kun pääsee palaamaan toivottavasti normaaliin arkeen!

Minulle tarjoutui huippu tilaisuus päästä kokeilemaan täysihoitotallin (kotonahan meillä on pelkkä pihatto) pyörittämistä lähellä Lapinjärven ratsastuskeskuksen tiloissa! Olen tehnyt aamutalleja siellä jo vuodesta 2018 ja nyt pääsen sitten kokeilemaan siipiäni sen pyörittäjänä, kuinka jännää!
Kesäkuu meni vähän hakiessa ja opetellessa (kyllä, tutut rutiinit tuntuivatkin yhtäkkiä vierailta!), mutta heinäkuu mennyt jo melko paljon selkeämmällä rutiinilla ja tahdilla! Kiitos myös minun ihanille apukäsille sekä tietysti Evalle joka mahdollistaa minulle tämän!

Sitten hevoskuvioihin. 

Erkki kävi kisoissa toukokuun lopulla Tahkolla. Startattiin aluetason HeA:3 - luokka prosentein 66,522% joka riitti 2.sijaan!

Vanha kuva, en löydä tuoreempia!

Reko meni vähän epäpuhtaaksi keväällä, jonka vuoksi se teki melko vähän tunteja ja jouduin jo miettimään sen pitämistä uudestaan. Se kävi klinikalla josta mitään selittävää syytä löytynyt, joten tein sitten päätöksen lopettaa ylläpito vaikka kovin rakkaaksi se minulle tuli.. Reko kuitenkin löysi uuden kodin minullekin tutusta paikasta ja saa siellä opettaa uutta ihmistä ratsastuksen saloihin, luulen että tämän oli tarkoituskin mennä juuri näin vaikka ikävä on lähes joka päivä pientä ystävää! Reko muutti uuteen kotiin heinäkuun alussa.

Kesä-heinäkuun vaihteessa tapahtui muutakin isoa, kirjaimellisesti, sillä joukkoamme saapui vahvistamaan 7-vuotias Latvialainen puoliveriruuna Picasso, tutummin Pablo! Pablo vaikuttaa hyvin herrasmieheltä ja ottaa hienosti ihmiset huomioon. Pablolla on vähän enemmän kokoa (säkä noin 170cm), mutta suuren ulkokuoren alla sykkii myös suuri sydän. Pablolla on pystynyt ratsastamaan alkeisratsastajista ja lapsista kokeneempiin aikuisiin ja se on ainakin toistaiseksi toiminut oikein hienosti! Koulutan sitä eteenpäin koko ajan ja se vaikuttaa todella nopeasti oppivalta hevoselta ja sen kanssa on ollut todella miellyttävää tehdä töitä kun se niin kovasti yrittää aina parhaansa! Toivotaan meille useita yhteisiä ja terveitä vuosia, jotta Pablo voi ilahduttaa tuntilaisia omalla ihanan kiltillä persoonallaan!

Nyt jatketaan hevosten kanssa treenejä ja yritetään Erkin kanssa päästä kilparadoille asti vielä loppukesän ja syksyn aikana! 

Ja niin tosiaan, toiminimellä on nyt nettisivut! tmiannaiivarinen.weebly.com

Jäätikkökelit tammikuussa

Muutama kuukausi taas edellisestä postauksesta kulunut. Syksy ja loppuvuosi meni melko vauhdilla. Siihen sisältyi iloja ja suruja, onnistumisia ja epäonnistumisia. Marras-joulukuun vaihteesta vuoden vaihteeseen olin myyräkuumeessa ja kipeänä kuukauden päivät. 

Vuosi vaihtui ja uusia tuulia puhalteli meille. Nimittäin laumaan liittyi (ylläpitoon) uusi hevonen, Rekod, tutummin Reko. Reko on 16w eestinponiruuna jonka kanssa kohotellaan kuntoa, pienennellään massua ja pikkuhiljaa aloitellaan tuntitoiminnassa mukana olemista. Reko on ensimmäisten viikkojen aikana kotiutunut oikein kivasti ja tehnytkin jo muutaman ratsastustunnin. Ruuna on tällä hetkellä sen verran pyöreässä kunnossa ettei sille ole vielä satulaa vaan ratsastusvyö on ollut kovassa käytössä.

Reko on perusluonteeltaan hyvin kiltti kaveri ja todella mussukka! Ratsastaessa aika diesel malli, mutta koko ajan paremmin jaksaa puksutella eteenpäin kun kunto kasvaa. Mitään se ei ilmaiseksi ole antanut mutta kiltisti kaiken tehyt mitä on pyydetty. 

Gerrit vahtimassa Rekon päivälepoa

Tammikuun alku meni treenien osalta minua sairaslomalta palauteltaessa. Myös Erkki huilasi koko minun sairasloman ajan joten senkin kanssa sai aloittaa oikeastaan alusta.

Sittenpä alkoikin jääkausi. Kun kotona on käytössä pelkkä kenttä, ei tammikuiset vesisateet ole kovinkaan tervetulleita. Töitä kuitenkin oli sen verran että maneesilla käyntejä en sitten saanut aikaiseksi järjestää. Niinpä vähän surullisen vähäistä on hevosten liikutus ollut. Nyt vaan toivon pelkästään lunta ja sellaisia kelejä että kenttäkin olisi taas ratsastuskunnossa ja pääsisi treenaamaan. Traileristakin sopivasti katkesi vaijeri joten sekin on nyt hetken aikaa pois käytöstä. Kaikkialla on vain niin jäistä ja kovaa, jopa pellolla lumi on ollut jäässä joten sielläkään ei ole voinut oikein ratsastaa. Kaiken lisäksi minulle yritti/yrittää hiipiä taas jokin tauti ja minulla on ollut pientä lämpöä vajaan viikon ajan.

Kuitenkin nään valoa tunnelin päässä. Tai siis lunta sääennusteessa ja laskevaa lämpöä kuumemittarissa. Toivottavasti ensi viikolla pääsisi taas treenaamaan ainakin Gerritillä ja Rekolla, Rusinalla ja Erkillä on maanantaina toinen tehosterokotus kun jouduttiin aloittamaan rokotusohjelmakin alusta. Puolustuksekseni voin sanoa että Erkki on minulla ollessaan aina rokotettu ja raspattu syyskuussa, mutta 2021 se rokotettiinkin jo elokuussa.. Noh, näistä aina oppii muistamaan että sen rokotuspäivän voi tarkistaa välillä että pysyy mielessä!

Vuodet vierii

 Jälleen on yli vusi edellisestä postauksesta, hupsis! 

Vuosi on kulunut todella nopeasti ja ollut melko kiireinen ja paljon on ehtinyt tässä ajassa tapahtua. Hevoset muuttivat kotiin kun pihatto viimein valmistui, töitä on ollut riittämiin, pari sairaslomaa sekä ostin tuossa yhden hevosenkin lisää! 

Aloitetaan vaikka siitä kun hevoset saapuivat kotiin. Oli muuten jännittävä päivä! 
Yhteensä hevosia tontille saapui neljä, Piimä, Piirto, Rusina sekä Erkki. Edellisessä postauksessa näköjään kirjoittelin että arvoin Erkin tänne tuomista mutta se jos joku oli hyvä ratkaisu, siitä lisää myöhemmin! '
Muistan elävästi ensimmäisen illan kun ruokin hevosia ja oltiin kaikki aivan ulapalla uudesta rutiinista, mutta nopeasti luovutin mm. hevosten kiinni pitämisen ja pojat oppivat jo muutamassa illassa syömään kaikki omista ruoka-astioistaan irti! Muutenkin pikkuhiljaa arki on lähti vain rullaamaan ja näin reilu vuosi eteenpäin en ole hetkeäkään katunut sitä että hevosia muutti meille, kertaakaan ei ole vielä ärsyttänyt lähteä niitä hoitamaan (myönnän kyllä että räntäsateessa ja kovassa pakkasessa toki viltin alla sohvalla makaaminen olisi vienyt voiton, silti en lue sitä ärsytykseksi). Arki täällä kotona on just sitä mitä toivoinkin sen olevan.

Ja tosiaan Erkki pihatossa. Siis en olisi uskonut että se näin hyvin sopeutuu, mutta niin vain sinne sujahti! Erkki kestää kylmää jopa paremmin kuin Rusina, se on vapaapäivien jälkeen vetreä eikä jäykisty edes useammasta vapaapäivästä putkeen! Tai toki hieman mutta ei läheskään samalla tavalla kuin karsinaeläjänä.
Lisäksi sen käytös on muuttunut aina vaan parempaan. Tuntuu että siitä lähtien kun se tänne muutti, on se tasoittunut ihan älyttömästi. Se seisoo TODELLA kiltisti kengityksessä ja on saanut siitä paljon kehuja (ei vaan aina ole seissyt..), varustaessa se on todella rauhallinen eikä heilu ja häslää ollenkaan ja suun muljuttamiset yms stressikäytökset varustuspaikalla seistessä on jääneet kokonaan pois. Se tulee lähes aina kaikkia moikkaamaan jotka menevät tarhaan ja minusta se vaikuttaa todella tyytyväiseltä nyt! Sen kanssa pystyy jopa maastoilemaan rauhassa!

Erkin kanssa ollaan myös treenattu enemmän tai vähemmän. Olit pidemmällä sairaslomalla vuodenvaihteessa jolloin liikutus oli todella vähäistä koska oma polveni tosiaan vääntyi ja käveleminenkin oli melko tuskaisaa.. Keväällä aktivoiduttiin hieman, käytiin maneesilla Emmin treeneissä, yhdet hallikisat Suonenjoella (ei kyllä kovin kehuttavasti menneet, Erkkiä jännitti kovin olla yksin vieraassa maneesissa joten hän vinkui ja hirnui koko radan ajan ja välillä meni aivan kuuroksi avuille jonka vuoksi muutama iso rikko) ja yhdet ulkokisat Hingunniemessä (sieltäpä sitten napattiin sinivalkoinen ruusuke kun herra malttoi kuunnella kuskia ja teki yhteistyötä eikä omia laulusooloja). Meillä oli oikein kiva draivi päällä, lastaukset yms sujui ongelmitta, minä sain BE-kortin.......

Ja koronan.... siihenpä se sitten tyssäsi, vappu meni taudin kourissa ja senkin jälkeen kuukausi jälkiväsyneenä. Kesällä sitten oli niin paljon töitä, että vaikka kuinka yritti suunnitella ei kisoihin syystä tai toisesta menty. Syitä oli irtokengät sekä pitkään vaivasi kaviopaise joka ei millään meinannut tulla ulos ja meille tuli kuukauden treenitauko.. Kesä vain hurahti ohi ja syksy ja syksyn kiireet saapui eli niin se vain tämäkin kausi meni ohi vaikka hyvin aloitettiin! Ehkä sitten ensi kaudella, toivotaan että pysytään terveinä ja hyvissä voimissa.

Rusinallekin kuuluu oikein hyvää. Se on jatkanut Sonjan kanssa touhuamista sekä toiminut minulla tuntikäytössä pari kertaa viikossa keväästä lähtien. Vuojraajankin poni sai kun minulla ei meinaa aika riittää ihan kaikkeen valitettavasti, mutta kyllä aina kun mahdollista minäkin Puspen selkään kiipeilen! Poni on kyllä noissa tuntitöissä aivan parasta! Se kantaa kaikki ratsastajat niin turvallisesti sekä opettaa niin hienosti ratsastajia toimimaan oikein - Rusina ei varmasti tee oikein jos ratsastaja ei pyydä oikein! Se tekisi nöyrästi vaikka kärrynpyöriä varmasti jos ratsastaja osaisi sellaisia pyytää tarkoituksella tai vahingossa.

Mutta koska Rusina alkaa olla jo hieman iäkäs (ei vanha, en suostu että Rusina on koskaan vanha), päätin sitten ostaa vielä yhden hevosen jolla voin jossain vaiheessa pitää enemmänkin tunteja ja päästä itse harrastamaan esim esteratsastusta! Haluan Rusinaa hieman säästellä. Rusinaa ei saa silti sanoa vanhaksi, eihän se ole vasta kuin 18w!

Niinpä perheeseen tuli Gerrit, 7w eestinponiruuna, säkä noin 155cm.

Gerritin löysin Etelä-Suomesta ja sieltä se sitten käytiin hakemassakin. Gerrit asusteli siellä ratsastuskoulussa, jossa ongelmana oli tunneilla jumittaminen.
Meillä ei koeratsastuksessa ilmennyt ongelmia, tunsin ettei se vielä todellakaan valmis ole mutta tykkäsin siitä niin kovin että nappasin sen sieltä itselleni projektiksi! Sillä oli huonoa käytöstä varustaessa, kengittäessä sekä se jumitus ongelma ratsastaessa.
Ruuna on ollut meillä nyt kuukauden verran ja olen työskennellyt sen kanssa pääsääntöisesti itse. Se on oppinut luottamaan minuun nähdäkseni tosi hyvin ja se on varustaa ollut todella kiltti, sen pystyy loimittamaan tarhassa irti ja se sujahti laumaan tosi kivasti! Kengitys sujui myös hyvin, aikataulujen takia tehtiin etu -ja takapää eri päivinä mutta tosiaan ei ollut ongelmia, onnea on hyvä ja hyvähermoinen kengittäjä! Haluttiin tehdä mahdollisimman rennoksi koko homma kun hevosella on aikaisemmin ongelmakäytöstä ollut.
Gerrit kyllä selkeästi kertoo jos ei ole hyvin joku, yleensä lonksuttamalla hampaita (nykyään lähes aina korvat on kuitenkin hörössä eteenpäin eli pahaa se ei tarkoita), joka on toisaalta tosi hyvä asia koska siitä on helposti luettavissa jos joku tuntuu epämiellyttävältä! 

Tällä hetkellä Gerritin kanssa ongelmia on jumiutuva selkä sekä se aristaa vähän takapolvia (oliskohan löysyyttä eteenkin oikealla?). Jatketaan treenejä pikkuhiljaa eikä tehdä mitään muuta kuin perusjumppaa ja maastoilua. Lisäksi testasin sitä kerran tunnille jossa se ei toiminut ollenkaan paitsi jos minä talutin sitä. Sillon ei mitään ongelmaan. Gerritin pitää vain oppia luottamaan enemmän uusiin ihmisiin ja ratsastajiin sekä meidän täytyy ratkoa nuo jumiutuvat ja aristavat kohdat pois päiväjärjestyksestä. Kokeillaan ensin treenejä jatkamalla maltillisesti ja jos ei muutosta ala pian tapahtua parempaan, pitää pyytää eläinlääkäri vielä katsomaan tilannetta. Minähän en eläinlääkäri ole joten löysyys takapolvissa on vain arvailua. Se ei ole ontunut meillä ollessaan eikä edellisessäkään paikassa eikä kliinisessä ostotarkastuksessa ollut juurikaan huomautettavaa!

Todella epätarkka kuva napattuna videolta, jospa vielä joskus ihan oikeita ratsastuskuvia!

Mutta näillä jatketaan eteenpäin!

Kiirettä pitää

 Elämäni on tällä hetkellä hyvin kiireistä, mutta vain positiivisten asioiden vuoksi. Erkki on liikkunut melko kevyesti kuluneen kuukauden aikana helteiden vuoksi. Se on ollut nyt Rusinan kanssa yötä päivää laitumella ja se on tehnyt pojille hyvää. Erkki varsinkin on nyt ollut vapaidenkin jälkeen melko vetreä ja hyvällä tuulella. Niin ihanaa kun pojat viihtyvät yhdessä ulkona myös yöt. 31.7. meillä olisi koulukisat Hurmalla, jotka ovat tämän kauden ensimmäiset ja mahdollisesti myös viimeiset kisat missä startataan. Keväällä kun kuulin että kisoja järjestetään tänä vuonna, oli paljon suunnitelmia ja olin ihan varma että tästä kesästä tulee kilpakesä. Toisin kuitenkin kävi kun kesä on vaan hurahtanut ohitse ja niin myös monet kilpailut. Onneksi meillä ei ole mikään hätä ja toivottavasti kilpailuja järjestetään myös ensi kesänä ja Erkki pysyy hyvässä kunnossa.

Sitten vähän muihin kuulumisiin. Aloin kesäkuussa suunnittelemaan meidän omaan pihaan muutaman hevosen pihattoa. Talli on tarkoitus tehdä heti kun se vain on mahdollista, mutta siihen vaaditaan "hieman" suurempaa budjettia kuin muutaman hevosen pihattoon. Niinpä tein suunnitelmia, olisiko siitä noin 10 eri versiota, ja lähdettiin hakemaan rahoitus ja muut hommat kuntoon ja niin projekti nytkähti käyntiin. Tällä hetkellä pohjatyöt ovat loppusuoralla, ensikuun puolessa välissä saapuu kattotuolit, jonka jälkeen kyhätään vielä loput nopeasti kasaan. Hevosten olisi tarkoitus muuttaa tänne elokuun lopussa. Mikään luksuslukaali tästä ei ole tulossa, vaan pieni kompakti ja toivottavasti toimiva hevosten koti. Vuoden parin päästä toivottavasti voi jo vakavissaan olla pystyttämässä myös tallia, mutta tämä on jo todella hyvä alku!

Erkkiä minä arvoin ja puntaroin vaihtoehtoja hyvin pitkään, mutta olen päässyt siihen lopputulokseen, että tuon myös sen kotiin. Meille tulee jonkinnäköinen kenttä ja maneesi on lyhyen ajomatkan päässä, joten sitä pääsee kuitenkin liikuttamaan edelleen säännöllisesti. Lisäksi se, että se liikkuu enemmän kun saa valita möllöttääkö makuuhallissa vai ulkona, voi auttaa tämän hetkisen vetreyden säilymiseen. Ja noh, onhan se myös ihan mukavaa saada omakin treeniheppa tuohon muutaman kymmenen metrin päähän kotiovesta.

Olen niin innoissani enkä malttaisi odottaa pihaton valmistumista ja hevosten muuttamista! Hevoset omassa pihassa ovat olleet unelmani ihan pienestä tytöstä asti, joten samalla täyttyy varmaan suurin haaveeni mitä minulla on ollut! Tuntuu aivan uskomattomalta ja ihanalta että nyt täytyy pähkäillä mihin laitetaan ensi kesän laitumet, hevosten päivärutiineja yms.

Olen myös aloittanut opiskelut eläinten kouluttajaksi ja syksyllä koulukin alkaa rullaamaan vähän enemmän. Teen koulua etänä, joten pystyn hyvin tekemään töitä ja opiskelemaan samaan aikaan. Koulu kestää noin puolitoista vuotta ja lähipäiviä ei ollut kovin montaa tänä aikana. Syksy siis tuo tullessaan paljon tekemistä ja uusia tuulia, joita en millään malttaisi odottaa!!

Mitä on tapahtunut yli vuoden aikana?

 Kaikkihan ei tietenkään mennyt suunnitelmien mukaan.. Pääsin tosiaankin liikuttamaan keväällä Erkkiä ja pidettiin treenit kohtuullisen lyhyinä, kevyinä ja ratsastin vain harvoin. Jossain vaiheessa se alkoi taas ontumaan oikeaa etujalkaa (vammajalkaa). 

Soitin ell, jonka mielestä sillä ei ole mitään vammaa ja ontuu vaan muuten. Olin keväällä jo asiasta todella ahdistunut kun en tiennyt uskoakko ensimmäistä lääkäriä joka todensi vamman olevan noin 20% vai toista jonka mielestä sillä ei ole vammaa lainkaan..
Päätin sitten viedä Erkin suoraan klinikalle. Jos vika ei olisi hankositeessä, syy varmasti löydettäisiin röntgenillä tai muulla keinolla. Ja vikahan löytyi. Hankositeestä. Noin 20% vamma, kuten ensimmäinen lääkäri oli arvioinut. 

Niinhän siinä sitten kävi, että Erkki jäi taas seisomaan. Onneksi laidunkausi lähestyi jo hyvää vauhtia, joten tuumattiin eläinlääkärin kanssa että olkoon kesän tekemättä mitään ja parannelkoon itseään.
Kun koitti laitumelle laskun aika, ajattelin että Rusinan ja Erkin on parempi mennä laumaan laitumelle vasta kun muu lauma on villit rallinsa vetänyt. Ai mitkä rallit? Suokkipojat juoksiva vaan syömään. Mutta kun Rusina ja Erkki menevät myöhemmin lauman sekaan niin ei ne niin paljoa jaksa rallitella. Ai eikö? Siitähän tuli hirmuinen rallikilpailu, hiekka pölisi ja tanner tärisi kun mun pojat meni villitsemään muun lauman. Onneksi haavereilta vältyttiin vaikka mamman piti välillä laittaa jo silmät kiinni..

Noh, kesän poika sai napottaa laitumella ja yöt tarhassa. Hän oli aika rauhallinen eikä mitään dramaattista ollut. Kunnes lopummalla kesää Erkki alkoi hengailemaan aivan yksin portilla, erillään laumasta missä se tavallisesti viihtyy. Eräs ilta olin mukana antamassa iltaruokia pojille, kun Erkki kesken syönnin alkoi kouristella.. No mitäs nyt sitten? Tätä jatkui vaikka kivennäinen turvotettiin, se söi käytännössä koko ajan eikä stressitekijöitä pitänyt juurikaan olla. Noh, jälleen lähdettiin klinikalle ja jalka kontrolliultrattiin samalla. Vamma ei ollut kadonnut ultrasta, mutta hevonen liikkui paremmin. Tähystettiin myös maha ja sieltähän löytyi kaveriksi myös vatsahaava.. Jippii! Noh, eikun Peptizole kuuria ja parantelemaan sitten jalan lisäksi vatsaakin. Muuten oltaisiin päästy jo kunnolla palauttelemaan hevosta treeniin (kun vamman sattumisesta oli kulunut noin 8kk), mutta vielä piti ottaa vatsan takia rauhallisemmin.

Vatsakuurin jälkeen alettiin hiljalleen palailemaan takaisin ratsun arkeen ja Erkki oli todella haastava, hieman epäpuhdas eikä halunnut millään varata painoaan oikealle etujalalle.

Oltiin yhteydessä klinikalle, josta saatiin ohjeeksi vaan koittaa jumpata sitä. Sitä sitten tehtiinkin ja joitain satunnaisia päiviä se oli jo vähän parempi! Jokaisen epäpuhtaan askeleen jälkeen jo mietin, onko tässä enää mitään järkeä vatsahaavan ja hankosidevamman kanssa elämisessä. Kunnes yhtenä kertana kun oli lähdössä ratsastamaan, oli vammajalkaan noussut outo patti. Varasin sitten klinikka-ajan jälleen, jopa sillä varauksella, että hevonen pitää lopettaa jos hankoside on revennyt uudestaan. Hankkari näytti kuitenkin täysin samalta edelleen?! 

Erkki siis sai edelleen säilyttää henkensä ja jatkettiin sen jumppaamista ja se pikkuhiljaa alkoi tehdä pidempiä pätkiä hyvin. Liikunta oli edelleen kevyttä ja ei läheskään jokapäiväistä. Aloin kuitenkin huomata, että aina kun kenttä oli ratsastuskelvoton ja hevonen joutui useamman päivän (tai noin kuukauden) vain oleskelemaan tarhassa, sillä alkoi kertyä niin paljon energiaa että tarharallit olivat jo aika hurjia ja se oli aina tauon jälkeen todella jäykkä aloittaa.. Erkille siis ei enää sopisi jokapäiväinen liikunta eikä myöskään epäsäännöllinen liikunta.

Sattui kuitenkin sopivasti vapautumaan Lapinjärven ratsastuskeskukselta joulukuun alusta karsinapaikka, joten sain Erkin vietyä sinne! Ja voi kun elämä on sen kanssa helpottunut. Se on rentoutunut, se on koko talven päässyt säännöllisesti liikkumaan hyvällä pohjalla ja alkanut saamaan lihasmassaa takaisin! Siitä on tullut aivan eritavalla miellyttävä ratsastaa ja ollaan saatu treenikuviotkin oikeille raiteille, joten nyt aletaan olla siinä pisteessä että päästään molemmat oikeasti tekemään töitä ja Erkki pääsee opettamaan minulle vielä syvemmin kouluratsastuksen saloja ja temppuja. Jos vielä jonain päivänä koronan väistyessä päästään kilpakentille, olisi minun tavoite siirtyä HeA luoksita VaB luokkiin Erkin kanssa. Tämä tapahtuu tietenkin mahdollisuuksien mukaan.

Nyt alkaa tuntumaan siltä, että Erkin kanssa suurimmat vastoinkäymiset on takanapäin (kopkop..) ja elämä on alkanut herran kanssa rullaamaan taas kivasti. Edelleenkään en ratsasta jokapäivä vaan pyritään tekemään töitä vain kerran viikossa rankemmin, muut kohtalaisen kevyesti rytmillä 2 päivää töitä - vapaa - 2 päivää töitä - vapaa. Aina se ei tietenkään aikataulullisesti välttämättä onnistu, mutta tämä järjestely on tällä hetkellä tuntunut Erkille kaikista toimivimmalta! 

Lisäksi Erkki sai nyt kesällä vuokraajan, joka taas helpottaa minun omaa arkeani huomattavasti! Lähiaikoina on myös tapahtumassa todella suuria juttuja, mutta niistä vähän myöhemmin!

Puhdasta ravia

Olen nyt ratsastellut Erkillä lähinnä käyntiä ja ravia. Meidät treenit ovat kestäneet nyt maksimissaan puolituntia alku- ja loppukäynteineen. Toistaiseksi Erkin liike on ollut puhdasta ja olen pieniä laukkapätkiäkin jo ottanut. Erkki suoristuu koko ajan enemmän ja ratsastettavuus paranee koko ajan, mutta ei olla tehty juurikaan mitään tehtäviä vaan ympyrätyöskentelyä tai suoralla uralla. Ollaan siis keskitytty todella perusasioihin että saan hevosen hyvin avuille ohjan ja pohkeen väliin. Herra on tehnyt todella hyvin ja ollut tosi yritteliäs!

Mennään kuitenkin päivä kerrallaan. En tahdo ajatella, että tilanne on ohi koska tiedostan että se voi huonontua nopeasti tai ilmetä ettei se kestä. En ratsasta joka päivä ja treenit ovat todella kevyitä, jotta pystyn vähän "säästelemään" Erkkiä. Toivotaan parasta!

Ratsastaessa suurin ongelma on nyt varmaan ollut se, että Erkki on ajoittain melko raskas kädelle. Se johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että Erkiltä on tippunut lihakset jonka takia luonnollisesti kantovoima on huonontunut. Senkin vuoksi treenit pidetään todella lyhyinä ja kevyinä, jottein Erkki väsähtäneenä tee töitä väärässä asennossa vaan jaksaa työskennellä oikein koko ajan joka sitten edesauttaa oikeiden lihasten kasvamista. On ollut todella ihanaa ratsastaa Erkillä ja liikutuksen jälkeen olen etujalat aina kylmännyt kylmäyspatjoilla. Kenttä on onneksi välillä jo tosi hyvä, jotta päästään treenailemaan mutta pitää silti malttaa ja mennään ihan päivä kerrallaan. Toivottavasti tästä se taas lähtee!

Rusina siirtyi nyt koeajalle ylläpitoon ja vaikuttaa siltä, että on mennyt oikein hyvin! Tuntuu todella hassulle kun joku muu hoitaa Rusinan asioita, mutta onneksi saan olla paljon mukana ja auttaa päätösten teossa. Kyllä minäkin tähän varmasti totun!

Käyntityöskentelyä

Tänne saapui takatalvi, joten kentän sulaminen ja kuivuminen hieman keskeytyi. Onneksi kentällä voi tehdä käyntityöskentelyä kun se ei ole liukas. Ensi viikoksi on luvattu todella lämmintä keliä, joten toivottavasti se sulaa ja kuivuu nopeasti!

Eilen menin tallille ja siivosin poikien tallin (meillä on siis Rusinalle, Piimälle ja Erkille oma puoli, poikamienboksit). Sen jälkeen ajattelin vähän harjailla ja talutella Erkkiä (niinkuin olen tässä pari kuukautta tehnytkin) ennen kuin minulla olisi töitä. Siinä herraa harjaillessa minulle tuli kuitenkin niin voimakas halu nousta satulaan, että päätin laittaa kaikki siihen tarvittavat varusteet ja kiivetä kyytiin jos siltä tuntuu. Erkki on luonteeltaan kuitenkin todella reaktiivinen, joten parin kuukauden loman (oikeastaan melkein kolmen kuukauden loman..) jälkeen selkään nousemisen turvallisuus ei aina ole itsestäänselvyys.

Menimme kentälle ja kävelytin Erkkiä maasta käsin yhden kierroksen ja se oli todella rennon oloinen, joten kiipesin kyytiin. Se tunne oli jotain sanoinkuvailemattoman ihanaa kun pääsin niin pitkän ajan jälkeen edes kävelemään sillä! Ongelmana meillä on ollut se, että kenttä oli todella kauan aivan luistinrata enkä kehdannut lähteä raahaamaan hevosta maneesille 15 min treenin takia (koska hankkari, emme voi palata huililta iian nopeasti treeniin) ja pellolle meneminen ei tuntunut hyvältä idealta senkään takia, että se on melko kuoppainen joistain kohdista enkä tahdo ottaa hankkarin suhteen mitään riskejä. Onneksi Erkki on saanut olla tarhassa kavereiden kanssa, joten se on voinut ihan hyvin.

Lunta oli tullut kentälle tosiaan jonkin verran. Otin ohjat tuntumalle ja lähdin työskentelemään käynnissä apuja läpi. Erkki oli aluksi aika huono, mutta ihmekkös tuo kun on ollut ratsastamatta niin kauan! Vähän sitä välillä kiukutti kun suoristelin sitä, mutta loppujen lopuksi sain sen aika hyväksi ja se alkoi rentona ja tyytyväisenä pärskiä. Sitten päätin ihan vain kokeilla miltä ravaaminen tuntuu.. Erkki tosiaan vamman sattumisen jälkeen ei ole lähtenyt yhtään mielellään ravaamaan vaan on yrittänyt hypätä pystyyn ja protestoinut muilla tavoilla, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Se kuitenkin lähti raviin, kyselemättä lainkaan ja kuin mitään vammaa ei olisi koskaan sattunutkaan! Olin niin onnellinen! Ravasin ehkä 10 askelta, joten sitä en tiedä oliko ravi täysin puhdasta ja miten sitä voi ratsastaa, mutta jonkinlainen parannus on tapahtunut kun se teki hyvän siirtymisen. Ravipätkän jälkeen annoin vapaat ohjat ja kävelytin Erkkiä vielä hetken ennenkun vein talliin, hoidin sen pois ja vein tarhailemaan.

Aivan huippufiilis jäi ja nyt minun tekisi mieli koko ajan vain ratsastaa sillä, mutta pakko malttaa mieleni etten lähde työstämään liikaa. Kenttäkään ei ole kyllä niin hyvä että se olisi tällä hetkellä mahdollista, mutta käyntiä voin työstää. Joka päivä en kuitenkaan ratsasta vaan vähän fiiliksen mukaan ja tunnustelen millä mielellä hevonen on. Kunhan pohjat paraneen niin pääsee pikkuhiljaa tuomaan Erkkiä takaisin treeniin, mutta aion ottaa siihen paljon aikaa kun eihän meillä kiire mihinkään ole (myöskään tämän koronaviruksen takia..). Olen vaan niin iloinen siitä, että hevoseni alkaa toipumaan ja pystyy työskentelemään oletettavasti kivuttomasti. Senkin näkee paremmin sitten kunha pääsee ravaamaan edes ympyrän verran! 10 askelta on todella vähän.. Mutta päivä kerrallaan!