Puhdasta ravia

Olen nyt ratsastellut Erkillä lähinnä käyntiä ja ravia. Meidät treenit ovat kestäneet nyt maksimissaan puolituntia alku- ja loppukäynteineen. Toistaiseksi Erkin liike on ollut puhdasta ja olen pieniä laukkapätkiäkin jo ottanut. Erkki suoristuu koko ajan enemmän ja ratsastettavuus paranee koko ajan, mutta ei olla tehty juurikaan mitään tehtäviä vaan ympyrätyöskentelyä tai suoralla uralla. Ollaan siis keskitytty todella perusasioihin että saan hevosen hyvin avuille ohjan ja pohkeen väliin. Herra on tehnyt todella hyvin ja ollut tosi yritteliäs!

Mennään kuitenkin päivä kerrallaan. En tahdo ajatella, että tilanne on ohi koska tiedostan että se voi huonontua nopeasti tai ilmetä ettei se kestä. En ratsasta joka päivä ja treenit ovat todella kevyitä, jotta pystyn vähän "säästelemään" Erkkiä. Toivotaan parasta!

Ratsastaessa suurin ongelma on nyt varmaan ollut se, että Erkki on ajoittain melko raskas kädelle. Se johtuu hyvin todennäköisesti siitä, että Erkiltä on tippunut lihakset jonka takia luonnollisesti kantovoima on huonontunut. Senkin vuoksi treenit pidetään todella lyhyinä ja kevyinä, jottein Erkki väsähtäneenä tee töitä väärässä asennossa vaan jaksaa työskennellä oikein koko ajan joka sitten edesauttaa oikeiden lihasten kasvamista. On ollut todella ihanaa ratsastaa Erkillä ja liikutuksen jälkeen olen etujalat aina kylmännyt kylmäyspatjoilla. Kenttä on onneksi välillä jo tosi hyvä, jotta päästään treenailemaan mutta pitää silti malttaa ja mennään ihan päivä kerrallaan. Toivottavasti tästä se taas lähtee!

Rusina siirtyi nyt koeajalle ylläpitoon ja vaikuttaa siltä, että on mennyt oikein hyvin! Tuntuu todella hassulle kun joku muu hoitaa Rusinan asioita, mutta onneksi saan olla paljon mukana ja auttaa päätösten teossa. Kyllä minäkin tähän varmasti totun!

Käyntityöskentelyä

Tänne saapui takatalvi, joten kentän sulaminen ja kuivuminen hieman keskeytyi. Onneksi kentällä voi tehdä käyntityöskentelyä kun se ei ole liukas. Ensi viikoksi on luvattu todella lämmintä keliä, joten toivottavasti se sulaa ja kuivuu nopeasti!

Eilen menin tallille ja siivosin poikien tallin (meillä on siis Rusinalle, Piimälle ja Erkille oma puoli, poikamienboksit). Sen jälkeen ajattelin vähän harjailla ja talutella Erkkiä (niinkuin olen tässä pari kuukautta tehnytkin) ennen kuin minulla olisi töitä. Siinä herraa harjaillessa minulle tuli kuitenkin niin voimakas halu nousta satulaan, että päätin laittaa kaikki siihen tarvittavat varusteet ja kiivetä kyytiin jos siltä tuntuu. Erkki on luonteeltaan kuitenkin todella reaktiivinen, joten parin kuukauden loman (oikeastaan melkein kolmen kuukauden loman..) jälkeen selkään nousemisen turvallisuus ei aina ole itsestäänselvyys.

Menimme kentälle ja kävelytin Erkkiä maasta käsin yhden kierroksen ja se oli todella rennon oloinen, joten kiipesin kyytiin. Se tunne oli jotain sanoinkuvailemattoman ihanaa kun pääsin niin pitkän ajan jälkeen edes kävelemään sillä! Ongelmana meillä on ollut se, että kenttä oli todella kauan aivan luistinrata enkä kehdannut lähteä raahaamaan hevosta maneesille 15 min treenin takia (koska hankkari, emme voi palata huililta iian nopeasti treeniin) ja pellolle meneminen ei tuntunut hyvältä idealta senkään takia, että se on melko kuoppainen joistain kohdista enkä tahdo ottaa hankkarin suhteen mitään riskejä. Onneksi Erkki on saanut olla tarhassa kavereiden kanssa, joten se on voinut ihan hyvin.

Lunta oli tullut kentälle tosiaan jonkin verran. Otin ohjat tuntumalle ja lähdin työskentelemään käynnissä apuja läpi. Erkki oli aluksi aika huono, mutta ihmekkös tuo kun on ollut ratsastamatta niin kauan! Vähän sitä välillä kiukutti kun suoristelin sitä, mutta loppujen lopuksi sain sen aika hyväksi ja se alkoi rentona ja tyytyväisenä pärskiä. Sitten päätin ihan vain kokeilla miltä ravaaminen tuntuu.. Erkki tosiaan vamman sattumisen jälkeen ei ole lähtenyt yhtään mielellään ravaamaan vaan on yrittänyt hypätä pystyyn ja protestoinut muilla tavoilla, joten odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla. Se kuitenkin lähti raviin, kyselemättä lainkaan ja kuin mitään vammaa ei olisi koskaan sattunutkaan! Olin niin onnellinen! Ravasin ehkä 10 askelta, joten sitä en tiedä oliko ravi täysin puhdasta ja miten sitä voi ratsastaa, mutta jonkinlainen parannus on tapahtunut kun se teki hyvän siirtymisen. Ravipätkän jälkeen annoin vapaat ohjat ja kävelytin Erkkiä vielä hetken ennenkun vein talliin, hoidin sen pois ja vein tarhailemaan.

Aivan huippufiilis jäi ja nyt minun tekisi mieli koko ajan vain ratsastaa sillä, mutta pakko malttaa mieleni etten lähde työstämään liikaa. Kenttäkään ei ole kyllä niin hyvä että se olisi tällä hetkellä mahdollista, mutta käyntiä voin työstää. Joka päivä en kuitenkaan ratsasta vaan vähän fiiliksen mukaan ja tunnustelen millä mielellä hevonen on. Kunhan pohjat paraneen niin pääsee pikkuhiljaa tuomaan Erkkiä takaisin treeniin, mutta aion ottaa siihen paljon aikaa kun eihän meillä kiire mihinkään ole (myöskään tämän koronaviruksen takia..). Olen vaan niin iloinen siitä, että hevoseni alkaa toipumaan ja pystyy työskentelemään oletettavasti kivuttomasti. Senkin näkee paremmin sitten kunha pääsee ravaamaan edes ympyrän verran! 10 askelta on todella vähän.. Mutta päivä kerrallaan!

Kaviokuvioita

Nyt en oo tähän blogiin kirjoitellut juuri mitään. Kenttä on ollut huono jo toista kuukautta.. Hevoskuviotkin tulee hieman muuttumaan nyt tässä kuunvaihteessa, mutta siitä lisää heti kuulumisten jälkeen. Tässä postauksessa saatte myös nauttia vanhoista kuvista uusien puuttuessa!

Erkin tilanne ei ole muuttunut suuntaan eikä toiseen. Kentän huonon kunnon vuoksi en ole sitä päässyt ratsastamaan ollenkaan, joten en tiedä miten se tällä hetkellä toimii. Enpähän ole päässyt ylirasittamaan sitä! Nyt toivottavasti pohjat alkaisivat vähän sulamaan ja päästäisiin senkin kanssa taas aloittelemaan liikutus. Jalka ei ole turvotellut tai muulla tavalla oireillut tarhailusta joka tietenkin on positiivista!

Rusina kävi helmi-maaliskuun vaihteessa Lapinjärvellä viikon treenissä maneesilla. Ponilla oli kunnon tehotreeniviikko! Ensimmäisellä kerralla se oli aika järkyttävä ratsastaa kun sen selkä oli aivan juntturassa ja tuntui jopa pätkittäin epäpuhtaalle.. Kuitenkin kun selän sai auki, muuttui ponin liike normaaliksi ja päästiin kunnolla treenaamaan. Rusina paransi koko ajan ja viimeisenä päivänä oli jo aivan ajatuksella ratsastettava! 

Tokihan meillä traikkukyytikin olisi takaisin Hurmalle ollut, mutta sattui juuri aurinkoinen ja tyyni keli joten päätin sitten kävellä ponin kanssa sen 6,5km takaisin kotiin. Rusina on kyllä kuin koira, meillä oli todella kivaa! Sen jälkeen jälleen pohjat olleet ratsastuskelvottomat, joten poni on päässyt takaisin lomailemaan satunnaisia maastoiluja lukuunottamatta.

Pojilla on nyt ollut myös joku tavoite rikkoa aivan kaikki loimet.. En edes tiedä kuinka monta ehjää sadeloimea tällä hetkellä omistan, todennäköisesti maksimissaan yhden.. Niitäkin pääsen pian siis korjailemaan ja valelemaan jollain mahdollisimman pahan makuisella mönjällä!
Olin itse hieman flunssainen tässä alkuviikosta, joten tallille/töihin ei ollut mitään asiaa tämän jylläävän koronaviruksen vuoksi. Nyt kuitenkin tänään olen ollut täysin oireeton, joten huomenna onneksi pääsen jo takaisin tallille!

Nyt kuitenkin hevoskuvioiden muuttumiseen. Päätös oli minulle todella hankala ja raskas ja meni useampi kuukausi ennenkuin uskalsin asian sanoa kellekään ääneen. Kuitenkin sain sen todella pitkän harkinnan ja mietinnän jälkeen suustani ulos eikä kaduta ainakaan vielä!
Tarjosin siis Rusinaa täysin ylläpitoon. Minulla ei ole ollut niin paljon aikaa ponille, mitä se tarvitsisi ja kun (toivottavasti) Erkkikin tulee edes osittain treenikuntoon, on aikaa vieläkin vähemmän. Tälläkään hetkellä en ole ehtinyt mennä Rusinalla läheskään niin montaa kertaa viikossa kuin olisin halunnut, joten ylläpitoon antaminen tuntui kaikkein järkevimmältä vaihtoehdolta.
Jos minulla ei olisi ollut vaihtoehtona ponin nykyistä puoliylläpitäjää, olisin ponin pitänyt tietenkin itse ja ottanut sille aikaa vaikka sitten yöunista, mutta koska Sonja on osoittautunut todella luotettavaksi ja tunnolliseksi hoitajaksi, uskalsin päätöksen tehdä vaikka se todella vaikeaa olikin.

Rusina ei tietenkään elämästäni katoa mihinkään, siihen en pystyisi. Se ei lähde Hurmalta minnekään, nään sitä koko ajan ja voin tarvittaessa käydä läpiratsastamassa sitä. Uskon että he myös jatkavat tunneilla käymistä, joten myös heidän kehitystään pääsen seuraamaan todella läheltä. Tämä on minullekin turvallinen tapa "luopua" ponista, paremmin sanottuna antaa Rusinan opettaa jotakin muuta yhtä hyvin kuin se on minuakin näiden vuosien aikana opettanut. Myyminen ei ollut ratkaisu, sillä siihen en olisi ollut missään nimessä valmis!

Pidämme kuitenkin vielä kuukauden koeajan jonka aikana molemmat saamme makustella tätä ratkaisua vielä ja voimme olla varmoja että se on oikea päätös, vaikka siltä se tällä hetkellä tuntuu vahvasti! Olen jopa onnellinen siitä, että saan annettua Rusinan sellaiselle henkilölle, jonka tiedän huolehtivan ponista kuin omastaan (minun tuellani tietenkin!). Toivon todellakin että heillä synkkaa jatkossakin yhtä hyvin kuin tähänkin asti ja voin hyvillä mielin seurailla heidän touhujaan hieman sivummalta.

Erkin tilannepäivitystä

Erkin tilanne on muuttunut jonkin verran viime postauksesta. Eläinlääkäri kävi uudestaan ultraamassa 31.1. jalkaa sekä tutkimassa oikeaa takajalkaa, joka myös äkillisesti turposi..

Kuvassa turvotus huomattavasti jo alkanut laskea

Edellisenä päivänä (eli torstaina) kävelytin Erkkiä ulkona ja se oli kaukana miellyttävästä. Aikaisemminkin poika on alkanut jo olla melko eloisa, mutta kaikki jalat ovat pysyneet maanpinnalla. Toista se oli torstaina, kun herralla oli niin paljon energiaa että se otti vain lähtöjä eteenpäin ja hyppi pystyyn. Hetken jo ehdin ajatella, että se pääsee kohta irti, mutta sain pidettyä sen käsissä suurinpiirtein.
Perjantaina tuli siis eläinlääkäri. Ensin se tutki takajalan ja totesi sen keränneen selluliittiä, joten sitä ei tarvinnut sen tarkemmin alkaa tutkimaan. Sitten Erkkiä piti juoksuttaa.. ulkona.. Tallista kentälle matkalla se ehti hypätä noin 3 kertaa pystyyn, liinassa ympyrällä käveli hienosti mutta kun pyysin raviin, otti hatkat kohti toista päätyä. Ei ihme kyllä vieläkään päässyt irti! Erkki oli kunnon porsas..

Mentiin sisälle ja aloitettiin ultraus (ilman rauhoitusta!!). Turvotus oli laskenut jalasta jo kokonaan kun tapaturmasta oli 2 viikkoa, joten tulos oli huomattavasti parempi kuin ensimmäisessä ultrassa. Prosentteja ell ei sanonut, mutta antoi ymmärtää että vamma on ihan todella pieni. Mikä helpotus!
Kyselin sitten tottakai jatkohoito-ohjeita ja sain luvan ratsastaa! Kuitenkin tuon sikailun takia totesin, etten uskalla nousta satulaan ennen kuin Erkki on ollut tarhailemassa, eikä se sairastarhassa pysy. Niinpä saatiin lupa viedä Erkki tarhailemaan! Voi sitä riemun määrää kun pojat pääsivät ensimmäistä kertaa viikkoihin kolmestaan temmeltämään ulos!

Annoin Erkin ulkoilla rauhassa viikonlopun yli ja alkuviikosta nousin sitten satulaan. Raviin siirtyminen oli todella haastavaa, mutta kun sain sen raviin, hölkkäiltiin pari kierrosta molempiin suuntiin ja mentiin talliin.
Seuraavana päivänä myös ratsastin, nyt raviin lähtö oli vielä hankalampaa.. Kun raviin päästiin, herraa ei saanut pyytää yhtään ravaamaan reippaammin ilman, että se hidasti ja yritti hypätä pystyyn.. Se ei halunnut yhtään liikkua ravissa eteenpäin, vaikka käynnissä se oli jo oikein kiva ratsastaa.
Annoin sen huilata päivän ja kiipesin uudestaan selkään. Edelleen ravi oli erittäin vaivalloisen tuntuista ja se ahdistaa.. Kuitenkin päätin kokeilla onneani ja runttasin sitä eteenpäin. Vaihtoehtoja oli se, että se heittää minut alas, keulii ja kaatuu tai lähtee eteenpäin ja se lähti eteenpäin!! Se alkoi liikkua ihan kivasti, vaikka välillä tuntui siltä ettei se tahdo liikkua. Sillä voi toki olla myös kipumuistia, mutta edelleenkään se jalka ei tunnu minusta normaalilta käteen. Mennään nyt kuitenkin päivä kerrallaan ja pidän treenit todella lyhyinä enkä ratsasta joka päivä. Jos se ei ala parantumaan ja haluamaan eteenpäin (millainen se on normaalisti) niin soitan uudestaan ell ja kysyn onko se ihan normaalia, koska minusta se tuntuu niin omituiselle.

Puspe puolestaan on toiminut Sonjan kanssa oikein kivan oloisesti ja olen ehtinyt nyt itsekin muutaman kerran sillä ratsastaa kun pohjat ovat olleet siedettävät! Olen tehnyt melko rankkoja treenejä, että saataisiin massua hieman pienemmäksi ja kuona-aineet kunnolla liikkeelle. Poni on ollut oikein jees! Eilen ratsastin sen läpi nivelellä ja tänään aamulla innostuin laittamaan pitkästä aikaa kanget suuhun! Poni on ihan huippu kun sille iskee kanget, ei sen takia että niitä kankia tarvitsisi käyttää vaan se menee ihan eri moodiin ja on todella terävä! Huippu poni!

Pitäisi yrittää saada joku päivä joku kuvaamaan poikien menoa, jotta saisin tänne muitakin kuin itse ottamia kuvia..

Vähän huonompia uutisia..

Minun piti kirjoittaa tänne jo viikko sitten, mutten yksinkertaisesti ole jaksanut eikä ole ollut inspiraatiota..
Täällä on ollut nyt jonkinlainen jääkausi, missään ei pysty ratsastamaan ja joka paikassa on todella liukasta joten pojat ovat saaneet pienen talviloman. Kuitenkin Erkin loma nyt hieman venyy..

Viime viikon torstaina eli 16.1. kävin hoitamassa Rusinaa, harjailin yms ja vein ponin normaalisti tarhaan. Erkki vaan oleili tarhassa normaalisti enkä kiinnittänyt siihen sen kummemmin huomiota. Ne oli leikkinyt 10 aikoihin tarhassa niiden perusleikkejä, eli ei mitään ihmeellistä. Jostain syystä minulle tuli kuitenkin tarve käydä syöttämässä Erkille vielä porkkanaa ennenkuin lähden tallilta, niinpä menimme yhden tallilaisen kanssa tarhaan hemmottelemaan Erkkiä.
Siinä sille syötin porkkanaa, katsoin että herra seisoo hassusti, mutta se nyt on täysin normaalia minun hevosilleni. Sitten se otti puolikkaan askeleen... Pääsi vain suustani "Herranjumala, tää on kolmijalkanen!". Erkki lähti kävelemään minun perässä ja näinhän se oli, ontui todella paljon oikeaa etujalkaa.. Noh, eikun jalkoja kopeloimaan ja sanoin että epäilen jänteitä tai hankkaria, sillä oli ihan vähän puristusarka hankkarin kohdalta. Eikun vaan Rusina ja Erkki sisälle karsinaan ja soittoa eläinlääkärille. Soitin yhdelle, määräsi kipulääkettä ja karsinalepoa. Enhän minä siitä tietenkään mielenrauhaa saanut joten soitin kunnalliselle eläinlääkärille, joka sitten tuli katsomaan poikaa.

Jännevammaa hän ei kovin arvellut, muttei sulkenut sen mahdollisuutta poiskaan. Kaviopaise-epäily tuli esille päälimmäiseksi (tosin minua se hieman epäilytti, sillä ontuminen alkoi niin nopeasti, sillä menin tarhaan n.1-2 tuntia riehumisen jälkeen.. Aamulla oli ollut täysin normaali). Sain mielenrauhan ja vähän toivoa siitä, että kyseessä saattaisi olla ihan vain paise. Noh, eikun kengittäjään ottamaan yhteyttä.

Kengittäjä pääsi onneksi heti perjantaina katsomaan Erkkiä! Paiseen ulostulokohtaa ei löytynyt, mutta oli hieman puristusarka anturasta. Laitettiin pojalle pehmeä pohjallinen, jotta kavionpohja nousee ylös maasta.

Viikonlopun yli jouduttiin odottelemaan eläinlääkäriä ja jalka turvotteli jonkin verran jänteiden seudulta, mutta yritin ajatella jotain pientä venähdystä tms. Kuitenkaan en saanut pahinta painajaistani, jänne -/hankkarivammaa pois mielestäni. Kuitenkin Metacamin avulla Erkki oli ihan puhdas kävellessä ja turvotus alkoi pikkuhiljaa laskemaan, joten toivo heräsi!

Maanantaina eläinlääkäri tuli raspaamaan poikia ja muita hevosia, joten ultrasi Erkin jalan samalla, jotta sain mielenrauhan. Hieman oli kannalta tullut märkää ulos (eli tod.näk. pieni paise!!), mutta ultrattiin silti. En saanut mielenrauhaa.. Noin 20% hankkarivammahan sieltä sitten löytyi.. Aivot meni oikosulkuun ja tuntui kuin kaikelta olisi hävinnyt pohja.. Miten on mahdollista?

Erkki on luonteeltaan niin eloisa ja leikkisä, että se saa nyt olla karsinalevossa vähintään 2 kuukautta, sillä ulkona se juoksee noin 110% varmuudella isossa tarhassa kavereiden kanssa sekä yksin. Väsättiin sille pienen pieni sairastarha, jossa se viihtyi parisen tuntia. Sitten se alkoi olla todella levoton, viskeli päätä ja pyörähteli aina jos viereisen tarhan ponit leikkivät. Riskejä en halua ottaa nyt ollenkaan, joten hoidan Erkin ulkoilut sitten narun päästä. Lähinnä siksi, ettei poika pääse riehumaan ja hankkari repeilemään enempää.
Meidän arki nyt siis muuttui hieman ja Rusina ja Piimä parin muun tallin hevosen kanssa vuorottelevat sisällä seurahevosena. Karsinassa Erkki on ollut todella rauhassa, ei sillä ole ollut mitään hätää ja siellä ei ole lainkaan levoton. Aamutalli sekä iltatalli kylmää Erkin jalat ja minä kylmään 1-2 kertaa päivässä ja kävelyttelen aina kuin vain mahdollista. Johanna on myös tässä apuna ja arvostan sitä niin kovasti!!

Hommasin Erkille myös heinäpallon viihdykkeeksi karsinaan. Se tajusi heti idean! Fiksu poika!

Nyt mennään siis ihan päivä kerrallaan. Olen toki joutunut valmiiksi miettimään pahinta vaihtoehtoa ja sitä, miten tahdon Erkin lopettaa jos sille tulee tarve.. Toivon todella, ettei sitä tarvitsisi päästää vielä vihreille niityille, mutta hevosen omistajana täytyy myös valmistautua pahimpaan vaikka tällä hetkellä näyttääkin ihan hyvältä!

Katsaus vuoteen 2019

Vuosi vaihtui ja samalla siirryttiin uudelle vuosikymmenelle! Sen kunniaksi vilkaistaan hieman, mitä on tapahtunut menneen vuoden aikana.
Vuosi 2019 oli osaltaan perus arjen pyörittämistä. Mukaan mahtui paljon iloja mutta myös suruja eläinten ikiuneen nukkumisenkin merkeissä.

Aloitetaan vaikka siitä, mitä tapahtui Rusinalle vuonna 2019!
Alkuvuodesta poni oli puoliylläpidossa ystävälläni ja teki myös töitä minun sekä asiakkaideni kanssa. Rusinan kanssa ei ollut mitään ihmeellistä, normaalia arkea mitä ollaan tallattu meidän kavioliiton aikana. Syksyllä meillä tuli täyteen 5 vuotta yhteistä taivalta ponin kanssa!

Kesällä käytiin ponin kanssa yhdet koulu- sekä yhdet estekisat. Kouluradalla poni hyytyi pahasti, mutta suoritti itselleen tyypillisesti, tasaisesti. Prosentteja saatiin HeB:3 radalta 61,136%. Meille ei mikään mahtitulos, mutta ihan ok kuitenkin.
Estekisoissa hypättiin myös kesällä kotikisoissa 70cm ja 80cm. 70cm luokasta napattiin 2.sija ja meillä oli tosi hauskaa molemmilla radoilla! Rusina on niin huippu kun se innostuu esteillä, silloin se menee yli ihan mistä vaan ja sitä saa käännellä todella tiukastikin. Minun koulu-esteponi!
Rusina pääsi myös Hurmalta muualle kisoihin muiden kuin minun kanssa! Poni kävi tekemässä kouluponin hommia Liperissä kaksipäiväisissä 2-tason aluejoukkuemestaruuksissa vähän extempore.. Kisoja edeltävänä iltana yhden joukkueemme jäsenen ratsu alkoi ontua, joten Rusina napattiinkin sitten mukaan! Rusina käyttäytyi hyvin koko reissun ajan, vaikka oltiinkin yön yli poissa.

Myös lopummalla kesää poni kävi ajelemassa Koljonvirralla HeB luokassa esteratsastajan kanssa ja sieltäkin hyväksytty tulos tuli. Poni on kyllä niin super kiltti ja toimii melkein joka tilanteessa!

Syksyn tullen kuitenkin ponin kuviot muuttuivat siltä osin, että puoliylläpitäjä vaihtui kun ystäväni joutui lopettamaan. Tilalle tuli asiakkaani, joka kävi aiemmin satunnaisesti Rusinalla ratsastamassa. Tänä ainaka he ovat ponin kanssa kehittyneet super paljon ja olen erittäin ylpeä molemmista, siitäkin kuinka hienosti Rusina osaa opettaa ihmisiä ratsastamaan! He käyvät kerran viikossa minun silmän alla treenaamassa.
Edelleen minäkin ponilla tottakai ratsastan ja aion ratsastaa jatkossakin niin paljon kuin ehdin! Rusina myös kesän jälkeen on päässyt kunnolla hikoilemaan useita kertoja viikossa niin minun kuin myös puoliylläpitäjän toimesta. Ponille on tehnyt todella hyvää!

Talven saapuessa Rusinan kanssa ei arki ole juurikaan muuttunut. Maastoilemaan poni on nyt enemmän päässyt puoliylläpitäjän kanssa ja he molemmat ovat siitä hommasta tykänneet ja löytäneet vakiomaastokaverin mukaan lenkeilleen. Todella hyvää vaihtelua Rusinalle kun se pääsee noin kerran viikossa tuulettumaan maastoon!

Erkin kanssa puolestaan ollaan menty hieman eteenpäin. Vuoden vaihteen jälkeen pääsin oikeastaan aloittamaan kunnolla treenailemista kun joulukuu 2018 kohotettiin hieman kuntoa hevoselle. Lähdettiin sen kanssa ihan nollilta, harjoiteltiin siirtymisiä niin, että hevonen pysyisi rentona ja pyöreänä ja muutenkin vähän Erkin pääkoppaa ollaan koko vuosi yritetty laittaa vähän enemmän järjestykseen.

Kevät treenattiin ja yhteinen sävel ja tekeminen alkoi pikkuhiljaa löytyä. Kesän alussa startattiin meidän ensimmäinen yhteinen rata ja Erkin ensimmäinen rata Suomessa. Mentiin HeB:3 kotikisoissa Hurmalla tuloksella 65,909% ja napattiin voitto!
Seuraavaksi nostettiin tasoa HeA tasolle ja käytiin muutamat startit:
Hurmalla kotikisoissa kelpo rata HeA Kenttäkilpailuohjelma n:o 6 -luokasta prosentein xx,xxx% ja luokkavoitto
Liperissä 2-tason joukkuemestaruuksissa todella jännittyneellä hevosella lauantailta HeA:2 luokasta 68,621% ja 2.sija, sunnuntailta huono rata, koska Erkki kammoksui radan An päädyssä liikuteltavia muovituoleja, joten rikkoja oli koko rata täynnä.. Kuitenkin päästiin lopputervehdykseen asti, mutta tulokseksi tuli 57,404. Kuitenkin lauantain hyvä rata ja paljon kokemusta hevoselle ja minulle yön yli reissaamisesta. Onneksi Rusina oli Erkin henkisenä tukena, paitsi ratsastuksen aikaan, sillä Erkillä ei meinannut pysyä kaikki neljä jalkaa maassa jos Rusina oli näköetäisyydellä..

Käytiin Erkin kanssa vielä kilparadalla, 1-tason kisoissa Iisalmessa, jotta sain lopettaa kauden miellyttävään rataan. Tällä kertaa Erkki näyttikin rennon puolensa radalla ja saatiin tehtyä todella siisti rata! Tulokseksi saatiin huimat 70,345% ja napattiin voitto taskuun! Todella mukava kauden lopetus ja molemmille jäi reissusta hyvä mieli. Ensi kaudella olisi tavoite päästä nostamaan tasoa ja sitä silmällä pitäen ollaan nyt treenailtukin säiden ja pohjien salliessa.

2.10. solmimme Erkin kanssa virallisesti kavioliiton, josta en voisi olla onnellisempi! Nyt minulla on kaksi parasta hevosta!
Erkki myös yllätti positiivisesti lumien tultua ja kentän ollessa ratsastuskelvoton, nimittäin pääsin ratsastamaan sillä pellolla! Vielä niin että siellä ei ollut muita hevosia, hyvä Erkki!

Näin hevosten vuosi on sujunut pääpiirteittäin! Lopputulemana kaksi hyvässä treenissä olevaa hevosta, Rusina opettaa asiakkaitani ja Erkki minua ja minä Erkkiä. Molempien kanssa on niin mukavaa tehdä töitä ja ihan vain olla kun ne molemmat ovat niin uteliaita ja tykkäävät huomiosta ja hellimisestä (etenkin herkuilla hellimisestä...). Jospa uuden vuoden tullessa blogiinkin alkaisi ilmestymään enemmän postauksia.. Aika näyttää, mitään en uskalla luvata!